Artikel

En juokse paetakseni jotain … minä vain juoksen…

En juokse paetakseni jotain … minä vain juoksen…

Olen ihanan vaimon aviomies, fantastisen 3-vuotiaan tyttären isä, ahkera virkamies ja melkoisen koukussa maratonjuoksuun.
Olen 32-vuotias (kohta 33), Kööpenhaminan yliopistosta valmistunut valtiotieteiden maisteri. Olen juuri muuttanut perheeni kanssa Sønderborgiin (1.2.2017) asuttuani sitä ennen Kööpenhaminassa useita vuosia opintojen ja töiden takia.


Ympäristönsuojeluvirastossa olevan työni ohessa juoksen keskimäärin 110-140 km viikossa. En ole minkään juoksuklubin jäsen, mutta olen juossut monen vuoden ajan päivittäin NBRO Running -jengin kanssa Nørrebrossa. Sønderborgissa treenaan useimmiten yksin – joko juoksen työpaikan ja kodin väliä tai treenaan silloin, kun kiireinen perhe-elämä sen sallii.


Juoksusaavutuksistani mainittakoon, että olen juossut 10 km aikaan 32:28, puolimaratonin aikaan 1.11.36 ja maratonin aikaan 2.32.1. Nämä kaikki tulokset ovat vuodelta 2015, sillä vuonna 2016 olin erittäin kiireinen monilla elämänalueilla, ja jouduin keskittymään juoksun sijaan muihin asioihin. Tarkoituksenani on vuonna 2017 keskittyä positiivisiin juoksukokemuksiin ja hakea uusia rajoja – jos tämä tarkoittaa uusien henkilökohtaisten ennätysten tekemistä, olen siihen valmis.

Juoksen, koska se on luonnollista minulle. Olen juossut yli 17 vuotta – en aina yhtä paljon kuin nyt, mutta eteisessäni on aina ollut vähintään yhdet juoksukengät odottamassa siltä varalta, että lenkille lähtemisen tarve on käynyt ylivoimaiseksi.

 

Mitä sinä haluat paeta?

Olen joutunut vastaamaan tähän kysymykseen lukemattomia kertoja viime vuosien aikana. En juokse paetakseni jotain – minulla ei ole menneisyyden haamuja, jotka pakottaisivat minut liikkeelle. Juoksen omasta tahdostani – vain koska haluan enkä voi elää ilman sitä.

 

Juoksu tekee minut tyytyväiseksi. Se täyttää tarpeeni. Juoksen, koska rakastan sitä.

 

Rakastan pitkien juoksulenkkien monotonisuutta – kengänpohjien ääntä asfalttia vasten – kontrolloitua hengitystä. Totaalista tyhjyyden tunnetta väsymyksen ottaessa vallan pitkän juoksulenkin jälkeen ja kehon tyhjennettyä kaikki energiavaransa. Se tuo hymyn huulilleni.

 

Rakastan sitä hurmaa, joka seuraa stadionilla juostua intervalliharjoitusta. Tunnen voitoniloa, kun tärisevät jalkani juuri ja juuri jaksavat kantaa minut muutaman kilometrin matkan stadionilta kotiovelleni. 

 

Juoksen, koska olen hyvä siinä. Hyvä kestämään harjoittelun – hyvä kestämään kivut – hyvä jatkamaan. En ole hyvä juoksija siksi, että olisin lahjakas. Tulokseni ovat sitkeyteni ansiota. Kehoani ei ole luotu juoksemaan, ei pitkiä tai nopeita matkoja – jalkani ovat liian lyhyet ja kehoni rakenteeltaan liian raskas. Aivoni sen sijaan on ohjelmoitu juoksemaan.

 

 

Rakastan juoksemista silloin, kun kilometrit katoavat ja menetän käsityksen kulkemastani etäisyydestä. Saatan metsässä juostessani vilkaista kelloa ensimmäistä kertaa vasta 11 kilometriä juostuani. Aika katoaa hyvässä seurassa ja upeissa maisemissa. Puheenaiheet vaihtelevat maan ja taivaan välillä – ja kilometrit vilisevät jalkojen alla. Talviharjoitteluohjelmaa on muokattava ja kevään kilpailusuunnitelmista on keskusteltava mäkien sekä syys- ja talviasuun pukeutuneiden puiden vilahtaessa ohitse. Ennen viimeistä nousua ennen kotia syke nousee hieman ja jalat kertovat yllättäen, että takana on 20 juostua kilometriä nopeudella 4.10 min/km.

 

Talviharjoittelukausi on juuri nyt käsillä. Tämä on se kausi, joka määrittelee henkilön juoksijana. Näinä kuukausina juoksu muuttuu kestävyyslajiksi. Kuka tahansa voi juosta kesällä auringonpaisteessa, mutta 30 kilometrin juokseminen kylmänä talvipäivänä on fantastinen kokemus. Mitä rankempaa ja haastavampaa harjoittelu on, sitä suurempi mielihyvä koettelemuksia seuraa.

 

Jane Fondan harjoitusfilosofia ’No Pain No Gain’ ei mielestäni ole tie hyviin suorituksiin. Väsymys, kipeät lihakset ja tietysti kova harjoittelu ovat ehdottoman olennaisia elementtejä maratonharjoittelussa, mutta kipu ei ole menestyksen välttämätön edellytys. Harjoitusfilosofinen narratiivi ’No pain, no gain’ on mielestäni ongelmallinen, sillä se voi johtaa epähyödylliseen harjoitteluun, jossa kipu nähdään hyväksyttävänä ja luonnollisena osana treeniä. Kipuun ei kiinnitetä huomiota, se selitetään pois tai järkeistetään – kehon varoitussignaalit unohdetaan entistä parempien tulosten tavoittelun tieltä. En ole tässä suhteessa millään tavalla muita parempi – olen usein harjoitellut kivun kanssa, mutta olen myös joutunut kokemaan, kuinka se voi johtaa vammojen syntymiseen. Kivut voivat myös syödä motivaatiota ja estää keskittyneen harjoittelun.

 

Motivaatio ja juoksun ilo ovat liikkeelle paneva voima harjoittelussani – jos tähän lisätään jatkuvuutta, järjestelmällisyyttä ja kovaa työtä, on mahdollista päästä erittäin pitkälle.

 

Harjoittelumotivaation säilyttäminen voi olla vaikeaa lämpömittarin elohopean laskiessa tai sateen iskiessä ikkunoihin. Tällöin on tärkeää muistaa, että jatkuvuus on ensisijaisen tärkeää  edistymisen kannalta – sekä suhteessa juoksumäärään että -tahtiin.

 

Helikopteriperspektiivistä voi siksi olla joskus apua – voi hyvin olla, ettei päivän harjoittelulla ole suurta merkitystä kevään tavoitteen saavuttamisen kannalta, mutta se on silti askel eteenpäin suuremmassa projektissa, johon olet jo nyt kuluttanut lukuisia tunteja.

 

Samaan aikaan tarvitaan myös kokonaisvaltaisempaa näkemystä elämästä. Vastaan voi hyvin tulla ajanjaksoja, jolloin harjoittelun on jäätävä taka-alalle ja työlle ja perheelle on annettava enemmän aikaa. On tärkeää, että tämä muistetaan ja asioille osataan sanoa myös ei, sillä stressi tietyllä elämänalueella vaikuttaa välittömästi myös muihin elämänalueisiin. Organismin kuormituksia ei ole mahdollista erotella – unenlaatu, ravinto, työstressi, juoksuharjoittelu ja tunne-elämän asiat vaikuttavat kaikki kokonaisuuteen yhtä paljon. Epätasapainoisen tilanteen läpi on mahdollista taistella jonkin aikaa, mutta pitkällä aikavälillä vahinkoa syntyy tavalla tai toisella.

 

RUN SMART RUN HAPPY

 

 

  • Oletteko valmiina, Heat 4?

    Obstacle Course Racing: ”Oletteko valmiina, Heat 4?”, huutaa megafonia kantava mies.  

  • Ota juoksukengät mukaan lomalle

    Ota juoksukenkäsi mukaan lomalle ja koe kohteesi nähtävyydet uudella tavalla. Olemme koonneet pienen pakkauslistan ja pari hyvää neuvoa lämpimissä olosuhteissa juoksemiseen.

  • GPS-kellot: Sykemittari ranteessa – näin se toimii

    Rannekelloon sisärakennettu sykemittari on helppokäyttöinen ja kätevä. Miten se toimii? Ja miten kellon on istuttava ranteessa, jotta mittaus toimisi parhaiten? Löydä vastaukset täältä.

  • Asiakasarvostelu: Garmin Fenix 5

    Facebook-kilpailumme voittaja, 35-vuotias Lars on arvioinut uuden Garmin Fenix 5 -kellon. Lue hänen arvostelunsa täältä.