Artikel

Hei, nimeni on Kitt Lynge

Hei, nimeni on Kitt Lynge

Hei, nimeni on Kitt Lynge, olen 28-vuotias sairaanhoitaja ja asun Kööpenhaminassa. 

Innostuin juoksemisesta tosissani ensi kerran juostuani Budapestin maratonin vuonna 2016 – mutta palaan tähän myöhemmin.

 

Juoksemisesta saamaani iloa kuvaa hyvin tarina eräältä viikoittaiselta juoksulenkiltäni, jolle olin lähtenyt hymyssä suin – näin saan aivoni uskomaan, että juokseminen on itse asiassa hauskaa ja mukavaa. Sain tämän vinkin ystävältäni, ja jaan sen mielelläni eteenpäin.

Juostessani liikenneympyrään vastaani ajaa pyöräilijä, joka on juuri ojentamassa kättään sivulle. Ojennan automaattisesti oman käteni, sillä ensimmäisenä ajatuksenani on, että pyöräilijä haluaa iskeä käteeni ylävitosen. Todellisuudessa hänen tarkoituksenaan oli kuitenkin vain kääntyä liikenneympyrästä, ja hän ojensi kätensä ilmoittaakseen tästä muulle liikenteelle.

 

En koskaan kuvitellut, että juokseminen voisi tehdä minut iloiseksi. Olen aina harrastanut urheilua, mutta juoksu ei ole koskaan ollut lempilajini.

Minulla ei ole juoksijan vartaloa, olen 181 cm pitkä, takamukseni ei ole muotimaailman standardien mukainen, ja vatsan seudullani on muutama kilo ylimääräistä. Vasemmassa jalassani on huono verenkierto, ja tapanani on usein tulla illanvietoista kotiin vasta auringonnousun aikaan.

Mutta jos juokset – olet ”Juoksija”.

 

Olen aina juossut ”muuten vaan”, ilman varsinaista tavoitetta, keskittymiskohdetta tai sitä juoksemisen iloa, josta paljon puhutaan. Olin vuonna 2016 eräillä festareilla, ja keskellä yötä juhlavissa tunnelmissa useat tuttuni kiusoittelivat minua ja sanoivat, ettei minulla koskaan olisi tarpeeksi selkärankaa maratonille treenaamiseen, saati sen juoksemiseen.

Ja jos maailmassa on yksi asia, joka motivoi minua enemmän kuin mikään muu, niin se on, kun muut sanovat minulle: ”Kitt – Tähän sinä et pysty”… Lisämainintana huomautettakoon, ettei tämä koske likaisten astioiden tiskaamista ;)

Provosoituneena ja itsepäisenä löin kättä päälle ja lupasin juosta Budapestin Maratonin vuonna 2016.


- Harjoitusajanjakson aikana tunteet vaihtelivat muille todistamisen halusta siihen, että halusin todistaa itselleni pystyväni saavuttamaan tavoitteeni.
Tämä oli minun tavoitteeni ja taisteluni ! 100% KITT-AIKAA.

Maaliviivan ylittäminen oli mieletön palkinto ja voitto. Kaikki ansaitsevat tämän kaltaisen tunteen, oli kyseessä sitten maratonin juokseminen tai jonkin muun itselle asetetun tavoitteen saavuttaminen.

 

Juoksemisessa minulle tärkeintä on omasta ajasta nauttiminen ja rentoutuminen. Rakastan lisäksi juoksulenkin jälkeistä tunnetta kehossani. Olen luonteeltani vauhdikas ja erittäin sosiaalinen, mistä johtuen saatan toisinaan jättää omat tarpeeni taka-alalle voidakseni tehdä asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi. Merkitsen juoksuharjoitukseni kalenteriini. Nämä merkinnät ovat aivan yhtä tärkeitä kuin ystävien kanssa suunnitellut tapaamiset, sillä juokseminen on minulle itselleni pyhitettyä aikaa. Toki suunnitelmat voivat toisinaan myös muuttua.

Juoksen useimmiten ilman musiikkia, sillä haluan olla yksin ajatusteni kanssa. Mikään ei häiritse minua – minä vain juoksen ja saan työstettyä ajatuksiani ja tunteitani.
Pidän mukanani lähes aina Garmin Forerunner 235 -kelloani, koska pidän siitä, että voin seurata juoksemaani matkaa. Voin toki juosta lenkin myös puhtaasta nautinnosta, keskittymättä matkaan ja etäisyyteen.

Aloittaessani juoksemisen kuuntelin äänikirjoja, sillä ne veivät huomioni pois siitä, kun treeni alkoi käydä rankaksi. Kirjan jännittävien tapahtumien seuraaminen sai minut juoksemaan 10 minuuttia kauemmin. Ja on pakko paljastaa, että jouduin kerran hidastamaan hieman tahtia pimeässä puistossa juostessani kuunnellessani jännittävää dekkaria!

 

Haluaisin sanoa, että juokseminen on minusta aina hauskaa, mutta ei se ole – esim. maratonille treenatessa tietyt harjoitukset on vain tehtävä, ja toiset harjoitukset jätän tekemättä, koska minua ei yksinkertaisesti huvita.

Mutta maratonille treenatessa kyse on pitkäjänteisyydestä ja kurinalaisuudesta, joista on vaan pidettävä kiinni.
Herätyskello herättää aikaisin aamulla, ja joistain juhlista on lähdettävä kotiin jo klo 21:30, koska seuraavana aamuna on pystyttävä juoksemaan 30 km tai 5-6 kierrosta keskuspuiston ympäri.

Tavoitteenani on rikkoa oma ennätykseni Kööpenhaminan maratonilla tänä vuonna – mutta taistelen ainoastaan itseäni vastaan.
Ja haluan pitää hauskaa – haluan hymyillä koko matkan ajan.

Juoksen pääasiassa omasta halustani, ja jos jonain päivänä tätä halua ei enää ole, on juoksemisesta aika pitää taukoa.
Ylävitoset täältä – Toivottavasti nähdään tuolla ulkona.

 

  • Oletteko valmiina, Heat 4?

    Obstacle Course Racing: ”Oletteko valmiina, Heat 4?”, huutaa megafonia kantava mies.  

  • Ota juoksukengät mukaan lomalle

    Ota juoksukenkäsi mukaan lomalle ja koe kohteesi nähtävyydet uudella tavalla. Olemme koonneet pienen pakkauslistan ja pari hyvää neuvoa lämpimissä olosuhteissa juoksemiseen.

  • GPS-kellot: Sykemittari ranteessa – näin se toimii

    Rannekelloon sisärakennettu sykemittari on helppokäyttöinen ja kätevä. Miten se toimii? Ja miten kellon on istuttava ranteessa, jotta mittaus toimisi parhaiten? Löydä vastaukset täältä.

  • Asiakasarvostelu: Garmin Fenix 5

    Facebook-kilpailumme voittaja, 35-vuotias Lars on arvioinut uuden Garmin Fenix 5 -kellon. Lue hänen arvostelunsa täältä.